Vanhan sillan luona taas, poikarillaan tyttölastavirran tahtoo ylittää koskeen kuohuvaanhe varovat katsomasta edelleen he käsissäänpitää toisen kättä, tahtoo empimättäheikkoutta toisen ymmärtääempimättä tahtoo virran ylittäämatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävän maan orpolastenkun ilta viileneeluvanneet on rakastaahe täällä toinen toistaanvaikka polku pimeyteen joskus kuljettaasilti vielä loistaa usko tiehen yhteiseenriittäisikö täällä, pettävällä jäälläyksi, jonka kanssa ei yksinäinen ooriittääkö se täällä, pettävällä jäällämatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävän maan orpolastenmatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävän maan orpolastenkun ilta viileneeriittäisikö täällä, pettävällä jäälläyksi, jonka kanssa ei yksinäinen ooriittääkö se täällä, pettävällä jäällämatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävän maan orpolastenmatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävän maan orpolastenkun ilta viilenee...riittäisikö täällä, pettävällä jäälläyksi, jonka kanssa ei yksinäinen ooriittääkö se täällä, pettävällä jäällä