Vanhan sillan luona taas, poika rinnan tyttölastavirran tahtoo ylittää koskeen kuohuvaanhe varovat katsomasta edelleen he käsissäänpitää toisen kättä, tahtoo empimättäheikkoutta toisen ymmärtääempimättä tahtoo virran ylittäämatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävä maan orpolastekun ilta viileneeluvanneet on rakastaahe täällä toinen toistaanvaikka polku pimeyteen joskus kuljettaasilti vielä loistaa usko tiehen yhteiseenriittäisikö täällä, pettävällä jäälläyksi, jonka kanssat ei yksinäinen ooriittääkö se täällä, pettävällä jäällämatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävä maan orpolastematkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävä maan orpolastekun ilta viileneeriittäisikö täällä, pettävällä jäälläyksi, jonka kanssat ei yksinäinen ooriittääkö se täällä, pettävällä jäällämatkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävä maan orpolastematkallaan he suojaan saapienistä hetkistä toisia vastenkorkeuteen, huokailleenvarjelle tietävä maan orpolastekun ilta viilenee...riittäisikö täällä, pettävällä jäälläyksi, jonka kanssat ei yksinäinen ooriittääkö se täällä, pettävällä jäällä