Vanhan sillan luona taas, poika rinnan tyttölastavirran tahtoo ylittää, koskee kuoluaan.He varoo katsomasta, edelleen he käsissäänpitää toisen kättä, tahtoo empimättäheikkoutta toisen ymmärtää.Empimättä tahtoo virran ylittää.Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vastenkorkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maanorpo lasten, kun ilta viilenee.Luvanneet on rakastaa, he täällä toinen toistaanvaikka polku pimeyteen joskus kujettaasilti vielä loistaa uskotiedytteiseen.Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vastenkorkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maanorpo lasten.Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vastenkorkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maanorpo lasten, kun ilta viilenee.Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vastenkorkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maanorpo lasten.Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vastenkorkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maanorpo lasten, kun ilta viilenee.Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?Kiitos kun katsoit!