Sä kuljet vastaani
ja katsoit silmiini.
Sun katse puhui ja mua varoitti.
Mä tiesin jotenkin,
itseeni laukkaisin.
Jos askeleita niin en varoisi.
Kun kutsut mua taas,
jään kuuntelemaan.
Vajoan taas sun kaunin katseen taas.
Mä vaikka huomasin,
nyt vettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas,
kuinka vaarassa,
maistuukkaan makeaa.
Vaikka tietää, jää on heikkoa.
Ja mikä kivussa voi olla sellaista,
jota kaipaa pysyäkseen valveilla.
Kun kutsut mua taas,
jään kuuntelemaan.
Vajoan taas sun kaunin katseen taas.
Mä vaikka huomasin,
nyt vettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kaunin katseen taas.
Mä vaikka huomasin,
nyt vettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas.
Vajoan taas sun kaunin katseen taas.
Mä vaikka huomasin,
nyt vettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kaunin katseen taas.
Mä vaikka huomasin,
nyt vettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kaunin katseen taas.
Mä vaikka huomasin,
nyt vettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas
sun kaunin katseen taas.