Sä kuljet vastaani
ja katsoin silmiini.
Sun katse puhui ja mua varoitti.
Mä tiesin jotenkin,
itseeni laukaisin.
Jos askeleita niin en varoisin.
Kun kutsut mua taas,
jään kuuntelemaan.
Vajoan taas sun kaunin katseltaan.
Mä vaikka huomaan sen,
nyt vertävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas,
kuinka varassa,
maistuukkaan makeaa.
Vaikka tietää, jää on heikkoa.
Ja mikä kivussa voi olla sellaista,
jota kaipaa pysyäkseen valveilla.
Kun kutsut mua taas,
jään kuuntelemaan.
Vajoan taas sun kaunin katseltaan.
Mä vaikka huomaan sen,
nyt vertävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kaunin katseltaan.
Mä vaikka huomaan sen,
nyt vertävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas.
Vajoan taas sun kaunin katseltaan.
Mä vaikka huomaan sen,
nyt vertävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kaunin katseltaan.
Mä vaikka huomaan sen,
nyt vertävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kaunin katseltaan.
Mä vaikka huomaan sen,
nyt vertävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas
sun kaunin katseltaan.