Sä kuljet vastaani
ja katsoit silmiini.
Sun katse puhui ja mua varoitti.
Mä tiesin jotenkin,
itseni loukkaisin.
Jos askeleitani en varoisin.
Kun kutsut mua taas,
jään kuuntelemaan.
Vajoan taas sun kauniin katseen taas.
Mä vaikka huomaan sen.
Nyt pettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas,
kuinka varassa.
Maistukaan makeaa.
Vaikka tietää, jää on heikkoa.
Ja mikä kivussa voi olla sellaista.
Jota kaipaa pysyäkseen valveilla.
Kun kutsut mua taas,
jään kuuntelemaan.
Vajoan taas sun kauniin katseen taas.
Mä vaikka huomaan sen.
Nyt pettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kauniin katseen taas.
Mä vaikka huomaan sen.
Nyt pettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas.
Vajoan taas sun kauniin katseen taas.
Mä vaikka huomaan sen.
Nyt pettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kauniin katseen taas.
Mä vaikka huomaan sen.
Nyt pettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas sun kauniin katseen taas.
Mä vaikka huomaan sen.
Nyt pettävällä jäällä kävelen.
Vajoan taas.
Sun kauniin katseen taas.