Sun sinised silmed ei
valehtele koska
ja ne viihtüü,
mis sa vaad.
Mun vihred silmed ei koska nüüd ikk' uurida
koska nüüd ikk' kuivuma.
Kivun löödä,
mis ta vaad.
Ma sanoin juoksid kõlles pois, mutad murhad.
Sun
sinised silmed neile on viihtüü, mis sa vaad.
Munde maa.
Mis sa?
Ma olen sekaisin ja on kai oikesa.
Ma ei halunud koska puhua sun puolesta.
Ei liikkuva, alkui muistuttaa mun omasta.
Viihatko sa maa,
kunn jõuduid ma tundema.
kunn jõuduid ma tundema.
Siin vaike puhe,
nai hetk,
muti kuskaan osa lopetta.
Ja ma voisin kertu,
sust on iljana kaunista asja.
Ja kunn sa valvad, varma koidad vaad unohda.
