Samalla kun nukut siinä,
mä vaan koitan unohtaa,
kun pyyhit pois mun kyyneleitä,
kun jotain turhaa asiaa.
Ehkä jos joskus sulle riitän,
sua jopa sattuissa tuttaa,
mutta oisin pakoin sä nyt siinä,
voisinpa vaan nukahtaa.
Kelloin kauas ja sä opit musta irti päästämään.
Olit tärkeä,
olit kaikki,
etkä taju sitä vieläkään.
Samalla kun nukut siinä,
sulla on tuhatta sijaa,
joista sä voit olla ylpeä,
ja mä vaan joudun korjaamaan.
Aika liikkuu ja mä pyörin täällä yhä paikallaan.
Kasvan aikuiseks ja mietin,
pois ja aika unohtaa.
