Tiiän miltä tuntuu
rakastua ja olla vapaa.
Pienimmistä asioista huolehtii.
Mut en tiiä tuunko tajuumaan,
miks löydän sut aina kauempaa.
Mä oon aitomaan tässä, miks et nää.
Mä oon henkili, mus on paljon hyvää.
Sulla on valta, sulla on voimaa mua kantaa.
Ehkä et tunne mua, ollenkaan.
Koitan laittaa silmät kiin,
muistaa kirjoituksiin.
Kattopeiliin, mutta kaikkea ei voi muuttaa.
Ja se on osa suurempaa suunnitelmaa.
Siihenhän me uskotaan.
Mä en pysty muuttumaan.
Enkä halu, meiss on samaa.
Mä pidän siitä, miten paljon tunnetaan.
Mut
jatkut halumusta myös kaiken sen.
Missä luulet, et oon rikkinäinen?
Mä oon
aitomaan jotain, mitä näät.
Oon sunne henkili, kaunisto ja pyhää.
Jos tuolla on valtaa, jos on voimaa suurempaa.
Ehkä me
uskotaan eri jumalaa.
Koitan laittaa silmät kiin,
muistaa kirjoituksiin.
Kattopeiliin, mutta kaikkea ei voi muuttaa.
Ja se on osa suurempaa suunnitelmaa.
Siihenhän me uskotaan.