Kello
näyttää aamuneljää,
sydän valvottaa sua kertoen.
Sä oot vahva, sä voit jättää.
Pyhjän kuoli kuolleen rakkauden,
nyt kun päätöksensä viimeitteet,
hän ei usko, että oikeasti meet.
Saisit haudatun kuun, saisit sen sadannen,
pyhjän lupauksen siitä, kuinka kaikki muuttuu,
ja vinnan suurimman,
sormuksen kalleimman,
saisit haudatun kuun.
Ei se riitä.
Vatkalaukku raskas kantaa,
sydän painaa vielä enemmän,
eteenpäin on pakko jatkaa,
muuten tuntisit sen särkyvän.
Nyt kun loitto menee sun askeleet,
hän ei usko, että oikeasti meet.
Saisit haudatun kuun,
saisit sen sadannen,
pyhjän lupauksen siitä,
kuinka kaikki muuttuu,
ja vinnan suurimman,
sormuksen kalleimman,
saisit haudatun kuun.
Jossain on
sulle aurinko valoisa,
uusi aamu jo,
unelma
noutajaansa oottaa.
Saisit haudatun kuun,
saisit sen sadannen,
pyhjän lupauksen siitä,
kuinka kaikki muuttuu,
ja vinnan suurimman,
sormuksen kalleimman,
saisit haudatun kuun.
Saisit haudatun kuun.
Ei se riitä.