Punaviini odottaa isänpää,
niin minäkin.
Olohuoneen siivosin ja sytytin satakymppilää.
Jos sattaas peruuttän
yhteisen illan lämpimän,
mun on pakko luovuttaa.
Pakko luovuttaa.
Ja suunnitella suuntaa seuraavaa.
Älä menetä mua,
mun sidaan on sun,
se tahtoos voi taipua.
Älä menetä mua,
on käteni lämmin ja haluu koskea sua.
Mut jos et tuu, tää on kerta viimeinen.
Kun sua rakastan,
suljen puhelimen.
Älä
menetä mua.
Sulla tunti aika on,
ymmärtää.
Oon tosissain.
Jos en nää sua ovellain,
on lohtuni.
Vieläs olko pää.
Nyt lopetan,
lupaan sen viestini, tää on viimeinen.
Mä en jaksa rakastaa.
Jaksa rakastaa.
Sun puhelimes mykkää vastaajaa.
Älä menetä mua,
mun sidaan on sun,
se tahtoos voi taipua.
Älä menetä mua,
on käteni lämmin ja haluu koskea sua.
Mut jos et tuu, tää on kerta viimeinen.
Kun sua rakastan,
suljen puhelimen.
Kymppilän liekin puhalta voin sammuutsiin.
Sitten jo viekin mua taksikaupunkiin.
Yksin nukahtaa,
en tahdo minäkään.
Älä menetä mua,
mun sydään on sun,
se tahtoos voi taipua.
Älä menetä mua,
on käteni lämmin ja haluu koskea sua.
Mut jos et tuu, tää on kerta viimeinen.
Kun sua rakastan,
suljen puhelimen.
Älä menetä mua.