Vanhan sillan luona taas, poika rinnan tyttölasta
virran tahtoo ylittää, koskee kuohuvaan.
He varoo katsomasta, edelleen he käsissään
pitää toisen kättän, tahtoo empimättä
heikkoutta toisen ymmärtää.
Empimättä tahtoo virran ylittää.
Matkallaan he suojaan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokarilleen, varjelle tietävä maan orpolaste
kun ilta viilenee.
Luvanneet on rakastaa, he täällä toinen toistaan
vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa
silti vielä loistaa usko tiedytteiseen.
Riittäisikö täällä pettyvällä jäällä yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?
Riittääkö se täällä pettyvällä jäällä?
Matkallaan he suojaan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokarilleen, varjelle tietävä maan orpolaste
Matkallaan he suojaan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokarilleen, varjelle tietävä maan orpolaste
kun ilta viilenee.
Riittäisikö täällä pettyvällä jäällä yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?
Riittääkö se täällä pettyvällä jäällä?
Matkallaan he suojaan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokarilleen, varjelle tietävä maan orpolaste
Matkallaan he suojaan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokarilleen, varjelle tietävä maan orpolaste
kun ilta viilenee.
Riittäisikö täällä pettyvällä jäällä yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?
Riittääkö se täällä pettyvällä jäällä?