Niin kauan sitten uskoin, että vastaanottamaanMinä pystyn kyllä kaiken, mikä eteen mulle kannetaanVaikka liekit kaiken poltaa, koti myrskyn alle jääSen taas rakennan tai lähden jostain uutta etsimäänJää jokin toinen huoneeseen ja itkee ehkä aamuunSen jälkeen kiinni tarttuu elämäänKun toinen yksin vuoteeseen tekee vieden surumajanSiellä uudelleen taaskin syksytäänVoiko tuo olla ikävää?Jos sydän sulle näyttää aina suunnan minne meetEi täyttää silloin maljaa, voi koskaan surun kyydelleetNiin kauan tähän uskoin kunnes huomasin mä senEttä kuulin kauan tiellä, joka tultenutkaanJää joku toinen huoneeseen ja itkee ehkä aamuunSen jälkeen kiinni tarttuu elämäänKun toinen yksin vuoteeseen tekee vieden surumajanSiellä uudelleen taas kysyy itseltäänVoiko tuo olla ikävää?Niin kauan sitten uskoin, että jos vain rakastunMinä kestän kyllä kaiken, jos siinä epäonnistunVaikka liekin kaiken polttaa, niin en särje sydäntäinNyt huomaan, että tuntenut en laittaa itseäänJää joku toinen huoneeseen ja itkee ehkä aamuunSen jälkeen kiinni tarttuu elämäänKun toinen yksin vuoteeseen tekee vieden surumajanSiellä uudelleen taas kysyy itseltäänJää joku toinen huoneeseen ja itkee ehkä aamuunSen jälkeen kiinni tarttuu elämäänKun toinen yksin vuoteeseen tekee vieden surumajanSiellä uudelleen taas kysyy itseltäänVoiko tuo olla ikävää?Kiitos kun katsoit!