Kerran pieni poika yksinäinen
teki ympärilleen oman maan ilmaan
laittoi perheet pieniin taloihin
teki metsätiet ja järvenkin
ja kiskot kulki halki kaupungin
mihin tuo poika yksinäinen
joka päivä laittoi junan kulkemaan
lähti lentokoneet talleistaan
miehet töihin autoillaan
teki ulkolle oman haaveen maan
vaan on liinua kaikki haaveet
niin kuin sarjakuvat joista enää tänne muistetaan
liinua kaikki haaveet
kuin kadonneet on laatikosta yksi kerrallaan
niin tuo poika yksinäinen
joka päivä heikkiin laittoi kaupungin
vaan kerran ei hän tullutkaan
jäi autot ruuhkaan makaamaan
junaradan huomi paikallillaan
vaan on liinua kaikki haaveet
niin kuin sarjakuvat joista enää tänne muistetaan
liinua kaikki haaveet
kuin kadonneet on laatikosta yksi kerrallaan
nyt tulla kolla siellä jossain
elää kaupunki tuo omaan elämään
siellä vuosikaudet odottaa
poikaa polvi housuissaan
joka pistää jälleen rantaat kulkemaan
kumpa osaisinkin vielä
unohtaa näin yksinäisyyden
haaveet peittää vanhan ullakon
öljyn alle jääneet on kuin vuosi kerran
ihmiskohtaloon
vaan on liinua kaikki haaveet
niin kuin sarjakuvat joista enää tänne muistetaan
liinua kaikki haaveet
kuin kadonneet on laatikosta yksi kerrallaan
yksi kerrallaan
Kiitos kun katsoit videon!