Väistä,
pois mun tieltä.
Mä oon humalainen hahmo Helsingin yössä,
pidän huolen,
että sä kuulet musta kun istun sun pöytään.
Sä halusit aiet mä jauhan sulleni,
edellinen porukka vaan naura mulle.
Mä tiedän,
jo kaikesta kaiken,
oon elänyt kauemmin kuin kukaan täällä.
Ei ootan vaan,
kun saan takin päältä ja näytän kaikki ne jäljet,
joiden takia on ollut kaiken moista.
Lähden kävelemään huoli alle 18. Jos vain osaisin,
mä kyllä kertoisin,
mikä painaa mun mieltä.
Mutta on aika sekaisin, ja ehkä sittenkin.
Mä teen sen huomenna, jos vain osaisin.
Mä kyllä huomtaisin, että mä tarvin sun apuasi.
Kesken sun lauseen, mä häipyn täältä.
Mulla säädöt päällä vähän siellä täällä ja odotan,
että soi mun päässä.
Mutta tulee vielä se päivä,
kun mä puran tän kaiken ja rakennan uusiksi.
Laitan entisen elämän legalamuusiksi.
Siihen loppuun ne kierrot katseet
hankii jostain vielä ja ne terävät sakset,
joilla ennen kuin luulet keskeltä katkeen.
Jos vain osaisin, kyllä kertoisin,
mikä painaa mun mieltä.
Mutta on aika sekaisin, ja ehkä sittenkin.
Mä teen sen huomenna, jos vain osaisin.
Mä kyllä huomtaisin, että mä tarvin sun apuasi.
Päistä pois mun tieltä,
mä oon humalainen hahma Helsingin yössä.
Jos vain osaisin, mä kyllä kertoisin,
mikä painaa mun mieltä,
mutta on aika sekaisin,
ja ehkä sittenkin.
Mä teen sen huomenna,
jos vain osaisin,
mä kyllä huutaisin,
että en vain osu lopuasi.