Mä nousen kukon laulun aikaa, nukkua en saanut lainkaan taas,koska joku haluaa minusta taas mattaan aloittaa.Jalka jalan eteen siirrän, kiehen lihden jäljen piirrän,vaan ei taiteilija nähdä saa teoksia elää uudestaan.Niin murjautajani särkee, rannat vettä muotakoon,pieni kengät voima aina vaihtaa surki.Musta matkaa niin mä jatkan, kurnastarilla jossain taas oon,se on paikka josta huomaan, mä tulin väärään kaupunkiin.Kuljen kunnes väsyn kulkevaan, jännä on tilpot kehdistumaan,ja niillä on eväät sekä pölyt, jonka auton maasta nostattaa.Mielijalan päässä vaihtuu, ajatukset tuulen haistuvaa,rauhattomat pakolaiset ovat vesän tehneet mun ajuttaa.Niin paljon jalkajani särkee, rannat vettä muotakoon,pieni kengät voima aina vaihtaa surki.Musta matkaa niin mä jatkan, kurnastarilla jossain taas oon,se on paikka josta huomaan, mä tulin väärään kaupunkiin.Musta matkaa niin mä jatkan, kurnastarilla jossain taas oon,se on paikka josta huomaan, mä tulin väärään kaupunkiin.Musta matkaa niin mä jatkan, kurnastarilla jossain taas oon,se on paikka josta huomaan, mä tulin väärään kaupunkiin.Niin paljon jalkajani särkee, rannat vettä muotakoon,pieni kengät voima aina vaihtaa surki.Musta matkaa niin mä jatkan, kurnastarilla jossain taas oon,se on paikka josta huomaan, mä tulin väärään kaupunkiin.Kiitos!