Kun jono ruuhkaa seisauttaa, ikävä mut silloin kiinni saa.
Sivulleni jos vain vilkaisen, alakuloiset nään kasvot sen.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä.
Kun on menettänyt mahdollisuuden.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä.
Kun on kadottanut luotaan ihmisen, ja mä kaipuutani karkuun pääseen.
Sydän meni eksyjeteisessä, vaikka etninkö mä kynnykselles ees.
Kun jo matto aalta luistaa, ja se suistaa meitä kauemmaksi vaan.
Sydän meni luonasi pynäin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luoksen suudestaan.
Ajan kohti ilta hämärää, muistoja ja muuta taakse jää.
Heijastelee valot liikenteen, kuvasi mun silmin uudelleen.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä.
Kun on menettänyt mahdollisuuden.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä.
Kun on kadottanut luotaan ihmisen, ja mä kaipuutani karkuun pääseen.
Sydän meni eksyjäteisessä, vaikka et minkä mä kynnykselles ees.
Kun jo matto aalta luistaa, ja se suistaa meitä kauemmaksi vaan.
Sydän meni luon asti pyynäin, vaikka vaihde kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luoksen suudestaan.
Sydän meni eksyjäteisessä, vaikka et minkä mä kynnykselles ees.
Sydän meni luon asti pyynäin, vaikka vaihde kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luoksen suudestaan.
Tekstitys Kati Ristolainen Lingsoft Oy
Yle