Kun jono ruuhkaa seisattaa, ikävä mut silloin kiinni saa
sivulleni jos vain vilkaisen, alakuloiset nään kasvot sen.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä
kun on menettänyt mahdollisuuden.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä
kun on kadottanut luotaan ihmisen, ja mä kaipuutani karkuun pääseen.
Sydän meni eksyjeteisessä, vaikka en inkemä kynnyksellessä.
Kun jo matto aalta luistaa, ja se suistaa meitä kauemmaksi vaan.
Sydän meni luonasi pynäin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan.
Ajan kohti ilta hämärää, muistoja ja muuta taakse jää.
Heijastelee valot liikenteen, kuvasi mun silmin uudelleen.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä
kun on menettänyt mahdollisuuden.
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkää riitä
kun on kadottanut luotaan ihmisen, ja mä kaipuutani karkuun pääseen.
Sydän meni eksyjäteisessä, vaikka en inkemä kynnyksellessä.
Kun jo matto aalta luistaa, ja se suistaa meitä kauemmaksi vaan.
Sydän meni luon asti pyynäin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan.
Sydän meni eksyjäteisessä, vaikka en inkemä kynnyksellessä.
Sydän meni luon asti pyynäin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan.
Sydän meni luon asti pyynäin, vaille kutsuu peremmälle jäin.
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan.
Kiitos kun katsoit!