Ruoska singahtaa,
sonni vingahtaa,
lauma kulkee tietään pitkin preriaa.
Tuolla puolensen,
majan lämpöisen,
karjavaimen tietä sinne kaivaten,
kuule ruoho prerian laulun kertomaan.
Villi,
tyttö prerian, ruusu seudun hurjimman,
loistaa niin kuin tähtänen,
koskaan häntä saa mä en.
Kaunis tyttö prerian,
vaikka sua rakastan, koskaan sinua en saa.
Oot vain osa preriaa.
Kahvi kiehahtaa,
liina liehahtaa,
tuulispäänä kulkee tyttö preriaa.
Unikuva tuo,
saapuu miehen luo,
silmänsä mies sulkee univallansa.
Tuullaan yössä prerian,
ruulen kertomaan.
Villi,
tyttö prerian,
ruusu seudun hurjimman,
loistaa niin kuin tähtänen,
koskaan häntä saa mä en.
Kaunis tyttö prerian,
vaikka sua rakastan, koskaan sinua en saa.
Oot vain osa preriaa.