Kuuletko, olen vankitiedänsä, vaan huomina enää en, kun köysi kaulaan kiihdotaan edessä ihmisten
lakeiden tunnetien, tai tuomion ansaitseen. Teitä jää taivaamaan, muuta haaveilen, yötä vain tähtitaivaan
ja peliain kaipaan, kaipaan vain.
Sisään muurien tai seinien kilisten tänne minut heittivät kuin villieläinen.
Mä synnyin maailmaan, vain tuskaa jakamaan, ja tuskaa siitä palkat seinät itselleni saan.
Yötä vain tähtitaivaan ja peliaan kaipaan, kaipaan vain.
On tullut aamu viimeinen, jo uuden askelten vuo käydä nurutamaan.
Olin kahden poimista vain, kun isältä käskyin sain, maailmalta leipäshankin teessä miten vain.
Jäi häiki kyyneliin, en tii nyt miksi niin, herryttänsä kaivannut en koskaan iemmin.
Yötä vain tähtitaivaan ja peliain jo silloin aikuun sain.
On tullut aamu viimeinen, jo uuden askelten vuo käydä nurutamaan.
Yötä vain tähtitaivaan ja peliain kaipaan, kaipaan, kaipaan vain.
On tullut aamu viimeinen, jo uuden askelten vuo käydä nurutamaan.