Vieläkö sä hiivitäisin ulos jonnekin,
mihin ikinä sua askel vie,
mihin ikinä sua?
Sua, sua.
Mieti joskus löydätkö sä tänne toistekin,
kun mulla on ikävä sua?
Hei,
mulla on ikävä sua.
Sua, sua.
Oli aikoi kun ei saanut unta öisin,
ja oli aikoi kun me kaikki oltiin köyhii.
Oli aikoi kun ei kesät ollut kuumiin,
ja oli aikoi kun ei rajoil ollut muuriin.
Paitsi Berliinis,
mut siitäkin selvittiin,
mennääks me ajois taaksepäin vai mitä helvettiin.
Oli aikoi kun merkkas muu kuin kuori,
kun ei vedet ollut fluori,
kun ei meret ollut muovi.
Vieläkö sä hiivitäisin ulos jonnekin,
mihin ikinä sua askel vie,
mihin ikinä sua?
Sua, sua.
Mieti joskus löydätkö sä tänne toistekin,
kun mulla on ikävä sua?
Hei,
mulla on ikävä sua.
Sua, sua.
Oli aikoi kun en käynyt paljon koulussa,
ne oli aikoi kun mä olin suhukoukussa,
ja oli aikoi kun mä olin kovassa nousussa.
Ne vuodet loukussa valmiin lopettaa touhut,
oli aikoi kun lauluissa oli kaiho,
ja oli aikoi kun mä olin tasapainossa.
Jos voisin ajassa matkustaa,
mulla ois laukut pakatuna,
voisin aloittaa alusta ja tehdä kaiken uudestaan.
Vieläkö sä hiivitäisin ulos jonnekin,
mihin ikinä sua askel vie,
mihin ikinä sua?
Sua, sua.
Mieti joskus löydätkö sä tänne toistekin,
kun mulla on ikävä sua?
Hei,
mulla on ikävä sua.
Sua, sua.
Mulla on ikävä sua.
Hei, mulla on ikävä sua.
Sua, sua.