Ehdin tottua ajatukseenkin,
että yksinäisyys on mun kohtalo.
En enää päästä nyt
ketään mun lähelle.
Ja kaikki kyynelenikin mä ehdin käyttää jo.
Minä löysin sinut,
olemassa olitkin.
O-ou-ou,
sä tulit viime hetkellä,
kun jo melkein luovutin.
Minä löysin sinut,
olitkin vain piilossa.
O-ou-ou,
mun pitkän talven takana,
leikkimässä kevätaurin olla.
Minä löysin sinut,
o
-ou-ou.
En olla voi,
jos vain haluaa.
Mut yksinäisyys jalat valaa betoniin.
Sinä paransit jotain minussa,
jota tien nyt en ees olevan olemassakaan.
Minä löysin sinut,
olemassa olitkin.
O-ou-ou,
sä tulit viime hetkellä,
kun jo melkein luovutin.
Minä löysin sinut,
olitkin vain piilossa.
O-ou-ou,
mun pitkän talven takana,
leikkimässä kevätaurin olla.
Minä löysin sinut,
minä löysin sinut,
o-ou-ou.
Kun luulin,
että yksinäisyys on mun kohtalo,
mä liikuin kaiken aikaa kohti uutta aakua.
Kyyneletkin kaikki,
jotka kesken loppuivat,
ne vieri yksi kerrallaan kohti sinua.
Minä löysin sinut,
olemassa olitkin.
O-ou-ou,
sä tulit viime hetkellä,
kun jo melkein luovutin.
O-ou-ou, minä
löysin sinut,
olitkin vain piilossa.
O-ou-ou,
mun pitkän talven takana,
leikkimässä kevätaurin olla.
Minä
löysin sinut,
minä löysin sinut,
o-ou-ou.