Hän saapui meille aivan yllättäen, tyttö jonka kanssa käsi käi.Me koulutietä kuljettiin, toisiaan me kiusattiin, oven suussa seisoi edessäin.Vanha luokkatuva jostain kaivettiin, se päivä molemmat me muistettiin.Se suurta silloin oli kai, kun parhaa päälle laittaa sai tukat kammattiin.Tuo tyttö eturivin, josta pojat unelmoi, oli kauniimpi kuin kukaan ollaan voi.Hän pääsi TV-mainokseen, luuli taivaan auenneen, vain jotain muuta kohta lotoi.Kun kaikki oli valmiina jo niin, rakastui hän ykköshuijariin.Mitään jättä nytteihän kauneuneikin häipyvän kasvoilta huomattiin.Ja siinä nauraen tunnelmaan luoden, kaikki pikkulapset katsoo kameraa.Vaan jälkeen nyt viin monen vuoden, kun ensi kertaa vasta huomataan,kuinka montaa pientä kulkiaan niin julma maailmaa odottaa.Tuo poika vieressäni, muistatko sä sen? Se oli silloinkin jo herkkä hiljainen.Kukaan koskaan apuun mennyt ei, kun isot pojat laukun veijalan peneitti sen.Turin Kalakoukkuun, jäi hän aineisiin ja muutti Amsterdamin pyörteisiin.Ja pari vuotta sitten hän päätti itse elämään, kuka uskoi silloin niin.Ja siinä nauraen tunnelmaan luoden, kaikki pikkulapset katsoo kameraa.Vaan jälkeen nyt viin monen vuoden, kun ensi kertaa vasta huomataan,kuinka montaa pientä kulkiaan niin julma maailmaa odottaa.On melkein kaikki menneet aimisiin, vastoin käymisetkin kestää luvattiin.Vaan silti eriteitä tulkemaan niin moni lähti vuorollaan, kun rakkausjakoon laitettiin.Kukaan pelännyt ei silloin tulemaan, vaan kuvan hymyt haittui yksi kerrallaan.Silti uskoan, mä tahdon, sit kai joku edes onnellinen meistä jossain ollaan saa.Ja siinä nauraen tunnelmaan luoden, kaikki pikkulapset katsoo kameraa.Jälkeen nyt viin monen vuoden, kun ensi kertaa vasta huomataan,kuinka montaa pientä kulkiaan niin julma maailmaa odottaa.Kiitos kun katsoit!