Tiedän Irlannin sodan.Kansat ilman musiikkiaan.Kaikki kaipuu kosketuksiin.Ei uskoa saa unelmiin.Raha ei haise, väitetään.Köyhyys silti pistää nenään.Kaikki kukat tallotaan.Mutta kun nään ystävän itkevän.Tunnustan tappioni niin.Kuolema voittaa kuitenkin.Ruumis vain nyökäyttää päätään.Hämmästyneenä sitkeyttää.Tiedän naisen petollisuuden.Ja linnut murhatut.Sydämemme kadottivat siivet.Mutta kun nään ystäväni itkevän.Nään lasten viisikymppisten.Kaupunkimme nään nyt tänne.Emme osaa enää antaa.Rakkaus on kipuvaa.On ajan kulku liian kovaa.Hukkuneet metrot kansoittaa.Totuus meitä kaarttaa.Mutta kun nään ystäväni itkevän.Sydänroihua uskoin niin.Taliksi sulin kuitenkin.Peili on lahjomaton.Rohkeuskin poissa on.Vaikka rakkaudesta toisinaan.Riekaleiksi veljet raadellaan.Niin silti.Eniten koskee.Kun ystävän nään itkevän.Meni vaihdu kiinni.Dialyysi mennäänanja.Jumin on muutamia kaupat.decid.orgSydän silti imei.Kiitos!