Mä olin huono onninen, ja mitään aikaan saanut en.
Vaan kunnes sain, mua neuvottiin, nyt asiaa teki oskiin.
Kun unennään, se toteutuu, niin itsestään vain tapahtuu.
Mä sille en, tai mitään voi, kun ruoja sen näin päivän soi.
Kun rahaa arpaan sijoitin, siis viimeisen mä setelin,
niin olin varma, että tää nyt tiesi uutta elämää.
Kun unennään, se toteutuu, niin itsestään vain tapahtuu.
Mä sille en, tai mitään voi, kun ruoja sen näin päivän soi.
Tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu.
Vaan saanut en, mä takaisin, kuin satasen,
ja kioskin, mua palasin, mua tyttösen,
vain katsoi hiljaa, hymyillen.
Kun unennään, se toteutuu, niin itsestään vain tapahtuu.
Mä sille en, tai mitään voi, kun ruoja sen näin päivän soi.
Tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu, tuu-lu-lu.
Mä pyysin häntä mukanain, vain tuhlaamaan mun satastain.
Nyt vaimonain hän on, ja niin, siis onni liittyy kioskiin.
Kun unennään, se toteutuu, niin itsestään vain tapahtuu.
Mä sille en, tai mitään voi, kun ruoja sen näin päivän soi.