Astuu sisään sörkän pysäkiltä,
ryhmä joka näyttää siltä,
että kunnon sävärit on meneillään.
Tyttö melkein lapsi vielä kulkee,
huppu miesten tietä, se on kirjoitettu
viikakteen terään.
Kasvoja, kasvoja, kasvoja näät,
hiljaiset katset heijastuu ikkunoista.
Kasvoja, kasvoja, kasvoja näät,
marraskuun aurinko vielä lämmittää.
Haluviin velhot koittaa viitää kyytiin tunnelista,
se on sekunneistakin kun ovet sulkeutuu.
Viikonloppukohta ees,
se päreilynä liikenteessä tuntuu,
naurun remahdukset vapautuu.
Kasvoja,
kasvoja, kasvoja näät,
hiljaiset katset heijastuu ikkunoista.
Kasvoja, kasvoja, kasvoja näät,
marraskuun aurinko vielä lämmittää.
Mä nään mun kuvan heijastuksen,
lasten vaunut lippiksen,
nahkalaupun hiinan,
voi ikkununen.
Me voitais olla jotkut toiset,
huolettomat muukalaiset,
tuolla kulkee tie,
jota emme valinneet.
Kasvoja, kasvoja, kasvoja näät,
hiljaiset katset heijastuu ikkunoista.
Kasvoja, kasvoja, kasvoja näät,
marraskuun aurinko vielä lämmittää.
Kasvoja,
kasvoja,
kasvoja näät,
hiljaiset katset heijastuu ikkunoista.
Metrolla hertsikkaan, kampin kivin kortteleista,
marraskuun aurinko vielä lämmittää.