Älä lähde,
ku iskasit,
mä hiljaa painoin ulkooven kiinni.
Mun silmissäni musteni,
mä päätin palaan omaan helvettiini.
Kesä yössä jyrisee, ei polta enää kyynelee.
Lähdin taas,
kummasti se helpottaa,
kun terästä saan puristaa.
Kone tottelee,
ei vaikeutta tee.
Kaikki loppui ennen kuin ees pääsi alkamaan.
Kirkas valo lähdys,
kalliosta räjähdystä kaisinkin mahtaa.
Vaan tie aukeaa.
Mies ajaa ja riittaa ahdistaa.
Jonain päivänä joku maksaa saa.
Sä et saa rauhaa, ehkä tiedät vahoon.
Kaikki päättyi taas ennen kuin alkoi taas.
Sä et saa rauhaa, ehkä tiedät vahoon.
Tien päällä taas outo oli maku liettaa.
Yksky nousee korvissa, sen soin.
Joo mä haistan sen, en lähtemättä olla pois.
Yksky nousee korvissa, sen soin.
Kaittahan synnytään,
synnytään lähtemään.
Taas lähdetään.
Hän istuu keittiössä,
polttaa savukkeen ja heti perään toisen.
Tarttuu pulloon,
täyttää lasin,
vapisevin käsin tyhjäksi uosen.
Taas kelloa hän tuijottaa,
se aamu kuultaa soittaa hiljaisuus.
Postiluukku rapsahtaa, lehti alas putoaa.
Hiljaisuus taas, hiljaisuus.
Pielet mötyi, päättä panta,
tilkka puristaa.
Kirtas valon välähdys,
kaljosta räjähdys,
takaisin kimmottaa.
Taas maantie aukeaa.
Seksa, vauva, kätiekko, vauva.
Kaikki
päättyi taas, ennen kuin alkoi ikaan.
Et saa nauhaa,
etkä tiedä kunka on.
Tien päällä taas, polttovoima tuljettaa.
Yksky nousee korvissa, sen soin.
Mä haistan sen, en lähtemättä olla voi.
Yksky nousee korvissa, sen soin.
Kaikkihän synnytään, synnytään lähtemään.
Kaikki päättyi taas,
ennen kuin alkoi ikaan.
Kaikkihän synnytään, aina aina lähtemään.
Kaikkihän synnytään, synnytään lähtemään.