Torit kadut aivan autioita, talot kaikki valon hohteessa. Käyn ja katsastelen akkunoita, hiljaisuus on suuri juhlaisa. Lapsi parvet silmät liekehtien, uusten ympärillä kaartarat. Tyynnä välkkyy katse vanhempien, mieliin elpyy muistot armahat. Arkiset jäi askareet, ja retket poissa onnet puha rauhaton. Tuulet vuoden pyhinnät on hetket koteihin kun joutuu tuon. Puljettua kauas kaupungista, tavattua luonnon talviseen. Hangista mä näen valkoisista, jälleen saman juhlahohteen. Lähtein silmät välkkyy taivahalta, tumma metsä hiljaa huminoi. Joulun henki huokuu kaikki alta, sävel suuri salon halki soi. Arkiset jäi askareet, ja retket poissa onnet puha rauhaton. Tuulet vuoden pyhinnät on hetket koteihin kun joutuu tuon. Lähtein silmät välkkyy tavahalta, tumma metsä hiljaa huminoi. Joulun henki huokuu kaupungista, tavattua luonnon talviseen. Arkiset jäi askareet, ja retket poissa onnet puha rauhaton. Arkiset jäi askareet, ja retket poissa onnet puha rauhaton. Tuulet vuoden pyhinnät on hetket koteihin kun joutuu tuon. Tuulet vuoden pyhinnät on hetket koteihin kun joutuu tuon. Poissa onnet puha rauhaton. Arkiset jäi askareet, ja retket poissa onnet puha rauhaton.