Aina porukan hiljaisin,
mut yhen kerran uskalsin.
Karaokesa lähtee tähtileikkiin valojen alle.
Mun ääni kantoi niin,
et lauloin kaikki pörryksiin.
Nousin pöydälle ja ylsin äänelle korkeimmalle.
Kun seuraavan kerran avaan mun silmät,
nään yleisen tuhat päisen.
Mietin,
miten oon tässä,
nipistän mun kättä,
kun kuulen soi mun ensimmäisen.
Ystää on unta,
mä toivon kumpa.
Ei tarvitsis herätä vielä.
Tidemmälle suunta, vähän myötä tuulta.
Minkä pitkälle unelma voi viedä?
Tieveimmut isoon kaupunkiin,
kasasin bändin,
me kierrettiin.
Pikku lavoilla,
hiekkaa pöllyssä,
hiukset sekaisin,
soitettiin.
Kuin jouduin kynelpanikkiin,
me pidettiin käsistä kiin.
Läpimurto tai floppi,
me yhdessä se kaikki koettiin.
Matka on pitkä,
mut tuntuu,
että teidän kanssa oon jo perillä.
Vedetä henkee,
jännitys laskee,
kunnan eturivin tähdiin silmät.
Ystää on unta,
mä toivon kumpa.
Ei tarvitsis herätä vielä.
Meillä on sama suunta, vähän myötä tuulta.
Minkä pitkälle unelma voi viedä?
Miku rinnallinen valot annotaan,
mut ei oo jotain kenellä luovuttaa.
Kuka istuu selkämenosuuntaan?
Kuka löytää heilentylle iltaa?
Miten me nähdään
viimeisenä nuppumaan?
Kenellä ei oo pakkaa?
Kuka kaikki tavarat hukkaa?
Mitä me vielä odotetaan?
Matkalla hotelliin huostaan, sadettajan alta.
Jos mä huomenna heräisin taas, karaokela valta.
Se on ollut mun elämän kauneinta unta.
Ystää on unta,
mä toivon kumpa.
Ei tarvitsis herätä vielä.
Meillä on sama suunta, vähän myötä tuulta.
Minkä pitkälle unelma voi viedä?
Miku rinnallinen valot annotaan,
mut ei oo jotain kenellä luovuttaa.
Tie jatkuu äärettömiin,
mun silmät painuukin.
Ja havahdun siihen,
ku karaokeen kutsutaan seuraava laulaja.