Jonnet,
ei muista Kaisaniemee,
ei muista mikä lienee,
lyhenne K.O.P.
Jonnet,
ei muista lainkaan kikkaa,
ei vaikka sattuis klikkaa sukkulan venukseen.
Jonnet,
ei muista tripaleita,
ei kivun sirpaleita,
kun korvii venytin.
Jonnet,
ei muista aamukampaa,
eikä kuka onkaan,
mikä jenytin.
Ja mitä Jonnet ei muista, niin sitä ei enää oo.
Jonnet, ei muista kiirettämiä kesäaamuja.
Jonnet, ei muista huumoria saamelaisista.
Ja hyvä niin, ja hyvä niin,
maailma muuttuu, mutta silti selvittiin.
Jonnet,
ei muista nokialaista keksintöä suomalaista,
joka rajat ylittiin.
Jonnet,
ei muista sepulturaa,
kun kaksi kavaleraa siinä tykittiin.
Jonnet,
ei muista aikasodan,
kun jotkut kodin ohan joutu taakse jättämään.
Jonnet,
ei muista Väinämöistä,
ja se on ihan ok,
en muista minäkään.
Ja mitä Jonnet ei muista, niin sitä ei enää oo.
Jonnet, ei muista kiirettämiä kesäaamuja.
Jonnet, ei muista huumoria saamelaisista.
Ja hyvä niin,
ja hyvä niin,
maailma muuttuu,
mutta silti selvittiin.
Jonnet, ei muista kieltokuviin reissu vihossa.
Jonnet, ei muista huumoria saamelaisista.
Ja hyvä niin,
ja hyvä niin,
maailma muuttuu,
mutta silti selvittiin.
Ja mitä Jonnet ei muista, niin sitä ei enää oo.