Mä olen rikki, rikkinäinen mies.
Samalla tuo, samoilla aaloilla
voisin kulkea kuinka pitkään, kuka ties.
Mun itse tuntoni pikkirikkinen ies,
jota kiskon mailla avoilla,
kumpa olisit siellä,
minne polkuni vie.
Mutta ei älä odota,
et olisin muuttunut,
paikat on puutunut,
mut mieli ei.
Osa haluais jäädä,
osa haluaa lähteä,
mut jotain lupaan,
anyway.
Jos vielä joskus saan kaiken kuntoon,
omaa tuntoon puhtaan paikaan,
oletko vielä mun vierelläni,
mielelläni sen päivän,
näkisin.
Jos vielä joskus saan kaiken kuntoon,
omaa tuntoon liimaan paikaan,
eikä se vuotais pois tyhjyttäni,
tyhmyyttäni sut melkein kadotin.
Oot vähän rikki,
mutta vahva nainen,
sä tiedät mitä mä tarvitsen,
ja mä koitan antaa sulle sen minkä voin.
En haluaisi olla tämänlainen,
en yhtään hänen kaltainen,
joka luottamuksen ja turvantunteen joi.
Mutta ei älä odota,
et olisin muuttunut,
paikat on puutunut,
mut mieli ei.
Osa haluais jäädä,
osa haluaa lähteä,
mut jotain lupaan,
anyway.
Jos vielä joskus saan kaiken kuntoon,
omaa tuntoon puhtaan paikaan,
oletko vielä mun vierelläni,
mielelläni sen päivän,
näkisin.
Jos vielä joskus saan kaiken kuntoon,
omaa tuntoon liimaan paikaan,
eikä se vuotais pois tyhjyttäni,
tyhmyyttäni sut melkein kadotin.
Sut melkein kadotin.
Sut melkein kadotin.