Nyt on isä vähän väsynyt,
on isä vähän ottanut ja itkenyt.
Nyt on isä meidän kuollut,
nyt on silmä sammunut ja sydän särkynyt.
Muuttuneetko on nyt ajat,
seurapiiritoimittajat utelee.
Hei hei hei.
Ja Ameriikan Jeesus kaataa lisää champagniaa ja laulaa huomenna,
hän tulee huomenna.
Mä lupaan niin,
ja suskat ihmeisiin,
on pakko odottaa,
kuin kuuta nousevaa.
Ja jossain Estragon on onneton.
Nyt rapisee maalitauluista ja loppuneet on lauluista ja aiheetkin.
Näytelmät on näytelty jo loppuun,
Cheyhovkin sai väritelkkarin.
Entäs nyt kun Elviskin on jättänyt jo isiemme maa,
mitä me kuunnellaan,
kun radiotkin soittaa samaa paskaa siellä.
Joku taas laulaa huomenna, hän tulee huomenna.
Mä lupaan niin,
ja suskat ihmeisiin,
on pakko odottaa,
kuin kuuta nousevaa.
Ja jossain Estragon on onneton.
Kaikki maailman kirjat luin,
barbinuket mustiin puin muuten vaan.
Uskonnosta toiseen surffailin ja sain energiat virtaamaan.
Asketismi irtoseksi rakkaus,
jota ikuiseksi vannattiin.
Upposivat valtamerten pohjien lailla
haaveiden ja niin on nuori sydämmein.
Vaikka huorin tein,
tuskan ihmeisiin ja lähden tanssimaan.
Vain aurinko ja kuu,
on turhaa kaikki muu,
en pelkää kuolemaan.