Nyt on isä vähän väsynyt,
on isä vähän ottanut ja itkenyt.
Nyt on isä meidän kuollut,
nyt on silmä sammunut ja sydän särkynyt.
Muuttuneetko on nyt ajat,
seudapiiritoimittajat utelee.
Ja Ameriikan Jeesus kaataa lisää champagniaa ja laulaa huomenna,
hän tulee huomenna.
Mä lupaan niin,
jos uskat ihmeisiin,
on pakko odottaa,
kuin kuuta nousevaa.
Ja Stragon on onneton.
Nyt rapisee maalit tauluista ja loppuneet on lauluista ja aiheetkin.
Näytelmät on näytelty jo loppuun,
Chehovkin sai väritelkkarin.
Entäs nyt kun Elviskin on jättänyt jo isiemme maa,
mitä me kuunnellaan,
kun radiotkin soittaa samaa paskaa siellä.
Joku taas laulaa huomenna, hän tulee huomenna.
Mä lupaan niin,
jos uskat ihmeisiin,
on pakko odottaa,
kuin kuuta nousevaa.
Ja jossain Stragon on onneton.
Kaikki maailman kirjat luin,
barbinuket mustiin puin muuten vaan.
Uskonnosta toiseen surffailin ja sain energiat virtaamaan.
Asketismi irtoseksi rakkaus jota ikuiseksi vannottiin.
Upposivat valtamerten pohjimman haaveiden ja niidon nuori sydämeen.
Vaikka huorin tein,
uskon ihmeisiin ja lähden tanssimaan.
Vain aurinko ja kuu on turhaa kaikki muu,
en pelkää kuolemaan.
Mä oon huomenna, mä oon huomenna.