Mä lähdin liikkeelle siitä paikasta,
josta en halu puhua.
On ainoa valkonaama tässä bussissa.
Mut mua ei pelota,
en oo ennakkoluuloinen.
Joskus siitä kärsii, näytit mulle sen.
Vaikken siitä puheesta,
mitä hän ymmärrää.
On silti kärryillä.
Toll' tyypillä on huolia,
toinen ehkä lohduttaa.
Sanoo,
ettei tarte stressata,
me ollaan ihan kohta kotona.
Niin kun se oiskin noin yksinkertaista.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Aaaaaa.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Aaaaaa.
Tällä matkalla etsin rakkautta.
Meillä oli aluksi sitä kauneinta.
Se oli hetken aitoa.
Siin oli tuskaa ja himoa.
Se on nyt jo kaukana.
Sitä en löydä uudestaan.
Enkä tiedä, onko se mahdollistakaan.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Aaaaaa.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Meillä oli tietynlaista onnea ja jonkinlainen tulevaisuus.
Mut se meni jo.
Nyt käyn päättäreillä tapaamassa pikkuvaimoja.
Joiden äijät ovat uunissa kaiken aikansa.
Oisko mulla syytä juhlia vai onko tätä olla pohjalla?
Mut en oo tuntenut kipua koko tänä aikana.
Kun oon ollut
susta erossa.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Aaaaaa.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Aaaaaa.
Mulle ei oo enää kotiaa.
Mulle ei oo enää kotiaa.