Koiran into ensin lumilla,
mustarasta siemenpussilla.
Ekat säteet aamuauringon,
biisit jotka lauloo harrison.
Koski jaksaa kevät tulvilla,
Jeesus nähty näillä kulmilla.
On hellyttävä hetki ymmärtää,
ei tänne mikään ikuisesti jää.
Tämä elämä on mieletön,
upea,
hillitön,
kun ilman nillitystä oppii olemaan.
Tämä elämä on upea,
mieletön, hillitön,
kun on aloitettu niin antaa mennä vaan.
Kahvin viesti iltatuulessa,
kivulias finni huulessa.
Ei kirja tarvii hienoi kansia,
kotelot ja käret unohda.
Tämä elämä on mieletön, upea,
hillitön,
kun ilman nillitystä oppii olemaan.
Tämä elämä on upea,
mieletön, hillitön,
kun on aloitettu niin antaa mennä vaan.
Yksi seilaa avo merelle,
toinen hyytyy rantakiville.
Roskakasast kasvaa kanervii,
tyhjästä tää laulu tajuttiin.
Tämä elämä on mieletön,
upea,
hillitön,
kun ilman nillitystä oppii olemaan.
Tämä elämä on upea,
mieletön,
hillitön,
kun on aloitettu niin antaa mennä vaan.
Tämä elämä on hillitön.
Tämä elämä on hillitön.