Ota kiinni mua kädestä silti,
vaikka kiireinen ensin se ois.
Ota kiinni ja katso mua silmiin,
häly maailman pyyhkäise pois.
Sinä olethan vielä se tärkein,
jota ilman mä selviä en.
Sinun vuoksesin nousen ja jaksan läpi aamujen ruuhkaisien.
Ja luoja,
rohkaiskoon meitä toinen toistamme armahtamaan.
Luoja, rohkaiskoon meitä toisimme luottamaan.
Luoja,
rohkaiskoon meitä arjen harmaita enkeleitä,
kun siivet juuttuu tyhjää haromaan.
Nouse kanssani kattojen ylle,
päälle kaupungin korkeuksiin.
Muistellaan,
mikä tärkeintä onkaan se,
jos hetkeksi unohdettiin.
Mikä voima ja kiihkeys kerran meidät yhteen sai kietoutumaan.
Minä tunnen ja tiedän sen verran,
se on meissä, jos niin halutaan.
Ja luoja,
rohkaiskoon meitä toinen toistamme armahtamaan.
Luoja, rohkaiskoon meitä toisimme luottamaan.
Luoja,
rohkaiskoon meitä arjen harmaita enkeleitä,
kun siivet juuttuu tyhjää haromaan.
Ja luoja,
rohkaiskoon meitä
toinen toistamme armahtamaan.
Luoja,
rohkaiskoon meitä
toisimme luottamaan.
Ja luoja,
rohkaiskoon meitä
arjen harmaita enkeleitä,
kun siivet
juuttuu tyhjää haromaan.