Eilen kun m tiennyten, kun nuori olla sain,
kuin lapsi haaveillen, niin toivoin kai m elmst kauniimman.
Se tuntui huurillain kuin makuhun ajan.
M haavein tuhansin, luolensin pilvien,
m hiekkaan rakensin, kun viel tiennyten.
Ei aina ky kuin elmlt odottaa,
ei kest linnat nuo, jos pett alta maa.
Eilen kun m tiennyten, niin kaunis oli maa.
M kuljin laulani ja polultani kun,
sain lyt rakkauden.
M onneen antauduin, mut tiennyt sit en.
Kun riensin eteenpin, niin vlittnyt en.
Jos yksin taas m jin, vain tahdoin luomisen.
Kun yksin huoneessaan nin viimein havahtuu,
niin kuivaa kylveleen.
Ei naura suu.
Eilen kun m tiennyten, niin kaunis oli maa.
M kuljin laulani ja polultani kun,
sain lyt rakkauden.
M onneen antauduin, mut tiennyt sit en.
Kun piv jokainen toi uuden ystvn,
m kieltytyin.
Nin ees sin elmn, nyt toisin aataksin.
M katson huomiseen, mut nuoruus mennyt on.
En tied mit teen, on liekit sammuneet.
Nuo joista haaveilin, on nuotain poistuneet.
Nuo joita rakastin, nin aika tullut on.
Nyt maksaa en.
Kun viel tiennyt en.
Kun viel tiennyt en.