Eilen kun mä tiennyten, kun nuori olla sain,kuin lapsi haaveillen, niin toivoin kai mä elämästä kauniimman.Se tuntui huurillain kuin makuhun ajan.Mä haavein tuhansin, luolensin pilvien,mä hiekkaan rakensin, kun vielä tiennyten.Ei aina käy kuin elämältä odottaa,ei kestä linnat nuo, jos pettää alta maa.Eilen kun mä tiennyten, niin kaunis oli maa.Mä kuljin laulani ja polultani kun,sain löytää rakkauden.Mä onneen antauduin, mut tiennyt sitä en.Kun riensin eteenpäin, niin välittänyt en.Jos yksin taas mä jäin, vain tahdoin luomisen.Kun yksin huoneessaan näin viimein havahtuu,niin kuivaa kylveleen.Ei naura suu.Eilen kun mä tiennyten, niin kaunis oli maa.Mä kuljin laulani ja polultani kun,sain löytää rakkauden.Mä onneen antauduin, mut tiennyt sitä en.Kun päivä jokainen toi uuden ystävän,mä kieltäytyin.Näin ees säin elämän, nyt toisin aataksin.Mä katson huomiseen, mut nuoruus mennyt on.En tiedä mitä teen, on liekit sammuneet.Nuo joista haaveilin, on nuotain poistuneet.Nuo joita rakastin, näin aika tullut on.Nyt maksaa en.Kun vielä tiennyt en.Kun vielä tiennyt en.
