Eilen kun mä tiennyten, kun nuori olla sain,kuin lapsi haaveilen, niin toivoin kai,mä elämästä kauniimman. Se tuntui huumillain,kuin makuhun ajan. Mä haavein tuhansin,luolensin tilpien. Mä hiekkaan rakensin,kun vielä tiennyten. Ei aina käy,kuin elämältä odottaa. Ei kestä linnat mua,jos pettää alta maa. Eilen kun mä tiennyten,niin kaunis oli maat. Mä kuljin laulani,ja poltani, kun sain löytää rakkauden.Mä onnenan hauduin, mut tiennyt sitä en.Kun riensin eteenpäin, niin välittänyt en.Jos yksin taas mä jäin, vain tahdoin huomisen.Kun yksin huoneessaan näin viimein havahtuu,niin puivaa kyveleen ei naura suu.Eilen kun mä tiennyten, niin kaunis oli maat.Mä kuljin laulani, ja poltani, kun sain löytää rakkauden.Mä onnenan hauduin, mut tiennyt sitä en.Kun päivä jokainen, oi uuden ystävän,mä kieltäytyten. Näin ees sain elämän,nyt toisin aatoksin. Mä katson huomiseen,mut nuoruus mennyt on. En tiedä, mitä teen,on liekit sammuneet. Nuo joista haillin,on muotain poistuneet, nuo joita rakastin.Näin aika tullut on, nyt maksaa eilinen.Kun vielä tiennyt en.
