Kun kerran saavuin kotiin ohran jyvässilmässäin,
tiin ratsuni pilttuunsa täysin,
vieraan kevoa sen mä näin.
Ja paivolta rakkaalta tiukkasi,
nyt koetas selittää,
mitäs menon ratsuni tallissa tekee vieras humma tää.
Hän sanoi, hulluja tolloja ette edes nää,
vain äidin antama uusi lehmähän siinä töllistää.
Olen kauan kiertänyt maita ja nähtyt maailmaa,
mutta lehmällä en ole aikaisemmin nähtyt satulaa.
Kun jälleen saavuin kotiin ohran jyvässilmässäin,
niin ratsuni naulassa vieraan hatun riippu vanhän näin.
Ja rakkaalta vaimolta kyselin,
sä voitko selittää,
mitä menon ratsuni naulassa tekee vieras hattu tää.
Hän sanoi,
hulluja tolloja ette edes nää,
että äidin antama poski rikkiä siinä kimmeltää.
Olen paljon kulkenut maita ja valkin maailman,
mutta hikinauhan en ole tiennyt ottaan kuuluvan.
Taas kerran saavuin kotiin ohran jyvässilmässäin,
kun housujeni paikalla sängyn päässä tiedat housut näin.
Ja rakkaalta vaimolta kyselin,
nyt koita selittää,
veiksi vierailen housuja valtama on tuo minun sänkyni pää.
Hän sanoi,
hulluja tolloja ette edes nää,
että äidin antama tiski riepu vain on rättinää.
Olen paljon kulkenut maita ja nähtyt maailmaa,
mutta vetoketjuja rievuissa en jaksa oivaltaan.
Yhä vieläkin saavuin kotiin ohran jyvässilmässäin,
kun sänkyni tyylä aivan vieraan miehen pää mä näin.
Ja mä rakkaalta vaimolta tiukkasin,
on syytä selittää,
mitä minun tyyläin oikein tekee täysin vieras pää.
Hän sanoi,
hulluja tolloja tajuat et vain,
että siinä on vesimeloni,
jonka äidiltä mä sain.
Olen paljon kiertänyt maita ja nähtyt maailmaa,
mutta harvaanpa viipsiä melonilla missään nähtä saa.
Mutta sitten saavuin kotiin,
mä aivan selin päin,
ja hirveän hirvien portailla vastaan tulee vanhan näin.
Ja rakkaalta vaimolta tiukkasin,
nyt koetas selittää,
miksi kauniin vaimoni harpeilla on tuo hirviemäinen pää.
Hän sanoi, hulluja tolloja, tiedät hänsä sen,
tämä on sun pikkuisen vaimosi pää,
ja anna suukkonen.
Olen paljon kiertänyt maita,
ja siksi päätin näin,
kyllä suutelen vaimoa vieläkin,
mutta en koskaan selvin päin.