Maria,
tere.
Maria,
tere.
Maria, tere.
Sani istun sua katselen.
Ulkona on iltahuone hiljainen.
Oman äänen kuulen kertovan,
miten paljon sua rakastan.
Onko aina ollut ilta yhtä lämpöinen,
vaiko vasta lämpimäksi saitsä sen?
Maria,
teres.
Kun ikkunamme taakse hämy laskeutuu,
vaaleina sun kasvos lasin heijastuu.
Katso tänne huoneen hämärää,
jäämme maailmasta yksinään.
Onko aina ollut ilta yhtä lämpöinen,
vaiko vasta lämpimäksi saitsä sen?
Maria,
teres.
Ulkona on kukat yöhön kukkineet,
hiljentyneet lehot, tomat kylmäveet.
Tänne huoneesemme minutkin jätit piiloon,
sanoi lämpimin.
Onko aina ollut ilta yhtä lämpöinen,
vaiko vasta lämpimäksi saitsä sen?
Maria,
teres.
Ystäväi.
