Ilta laskeutuu Tallinnan aukiolla.
Jalat ei jaksa mua viedä osaksi ihmisten virtaa.
Kuulen vieläkin korvissa eiliset äänet.
Kadulle särkyneet haaveet ja kylmien huutojen kaiut.
Mitä ne minusta tahtoo mihin mua pudottaa? Mitä ne minusta tahtoo?
Hei, unote on irti. Nämä laiteet on poikki.
Hei, miten mä jatkan tästä?
Hei, jos salat vois toppaa.
Mä kuulin jo kaukaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Mikään mihin mä uskoin ei jatku tämän kauemmaksi.
Hitaasti kohdan portaat ja kävelen väkeä vastaan.
Mitä ne minusta tahtoo mihin mua pudottaa? Mitä ne minusta tahtoo?
Hei, unote on irti. Nämä laiteet on poikki.
Hei, miten mä jatkan tästä?
Hei, jos salat vois toppaa.
Mä kuulin jo kaukaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Kun valo lyhtyy illan keskukseen.
Ei Erika pääsee taivaaseen.
Mä lasken kymmenen ja aukaisen mun silmäni taas.
Mä lasken kymmenen ja kaikkia onnen taivaan.
Hei, unote on irti. Nämä laiteet on poikki.
Ei miten mä jatkan tästä?
Hei, jos salat vois toppaa.
Mä kuulin jo kaukaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Ne salat jäi soimaan.
Nyt nautoisit toppaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Kun valo lyhtyy illan keskukseen.
Ei Erika pääsee taivaaseen.
Taivaaseen.
Erika pääsee taivaaseen.