Ilta laskeutuu Tallinnan aukiolla.
Jalat ei aksa mua viedä osaksi ihmisten virtaa.
Kuulen vieläkin korvissa eiliset äänet.
Kadulle särkyneet haaveet ja kylmien huutojen kaiut.
Mitä ne minusta tahtoo mihin mua pudottaa? Mitä ne minusta tahtoo?
Hei, mun ote on irti, nää laiteet on poikki.
Hei, miten mä jatkan tästä?
Hei, jos sanat vois toppaa, mä kuulin jo kaukaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Mikään mihin mä uskoin ja jatku tän kauemmaksi.
Hitaasti kohdan portaat ja kävelen väkeä vastaan.
Mitä ne minusta tahtoo mihin mua pudottaa? Mitä ne minusta tahtoo?
Hei, mun ote on irti, nää laiteet on poikki.
Hei, miten mä jatkan tästä?
Hei, jos sanat vois toppaa, mä kuulin jo kaukaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Kun valot syttyy tiltä keskukseen.
Ei Erika pääsee taivaaseen.
Mä lasken kymmenen ja aukaisen mun silmäni taas.
Mä lasken kymmenen ja kaikki on onnen taivaan.
Hei, mun ote on irti, nää laiteet on poikki.
Hei, miten mä jatkan tästä?
Hei, jos sanat vois toppaa, mä kuulin jo kaukaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Jos sanat jäis soimaan, et nahtoisit toppaa.
Erika pääsee taivaaseen.
Kun valot syttyy tiltä keskukseen.
Ei Erika pääsee taivaaseen.
Taivaaseen.
Erika pääsee taivaaseen.