Kun aamu usvaa päällä maan, se tervehtii noin valvojaa,
on jäänyt taas, yö yksi taas.
Nyt tahtoisi jo luovuttaa, vaan joku vaatii jatkamaan,
se ääni on ja lohduttaa.
Autan isän, missä kulketaan,
pysä muista, että meitä kaksi äiti antoi auttajaksi.
Naura edes hiukkasen, kyydelet pois, kuivat et pois,
alhaan auttaa taas.
Miksi lapsi aina vaan on ensimmäinen huomaamaan,
tuon kyynelen ja kuivaaseen?
Ja usein tunteet kätkien, hän suoraan silmiin katsoen,
taas luokaa lausuen.
Autan isän, missä kulketaan,
pysä muista, että meitä kaksi äiti antoi auttajaksi.
Naura edes hiukkasen, kyydelet pois, kuivat et pois,
kuivat et pois, alhaan auttaa taas.
Vois alhaan auttaa taas.
Ja usein tunteet kätkien, hän suoraan silmiin katsoen,
taas luokaa lausuen.