Allapäin
kun kuljet,
kun sä voimaa kaipaisit,
kun mikään,
mikään ei oikein mee.
Silmäsi,
jos suljet nyt,
oon luokses ehtinyt
ja lämmön tuon illat kun viilenee.
Kutsu vaan
nimeäin
ylimaan tai merienkin,
savun juosten
luo sen ikävään.
Talviyö tai kesäkuu
tai kun lehdet lakastuu,
aina savun luo ystävään.
Tumma yö kun peittää
raskain pilvin maailmas,
enää kun aamus puhuu pohjoinen.
Vaikka siellä viivyyt,
sä oot mun lähellein,
ovellain seisot pian itkien.
Kutsu vaan nimeäin ylimaan tai merienkin,
savun
juosten
luo sen ikävään.
Talviyö tai kesäkuu tai kun lehdet lakastuu,
kaiken aikaan.
Sitä luo ystävän,
voit tulla kun pettää muut.
Ne kulkee muita teitä,
kun pyyhit kyyneleitä.