Taas valvon aamuun yön finaaliin
Mun sydän käskee rinnassaniin, luonnostelen,
kokoan laulun aiheet nään.
Taas valvon aamuun yön finaaliin,
näin laulan sulle mun laulumiin,
niin kuin se olis tarkoitus ihmiselämään.
Vuodet vierii näitä laulaessa,
sitä luulee liikaa nuoruudessa,
löytää hetkeks rytmin vangitsevan siihen kruunukssävelen.
Taas hukkaan aamuun yön finaaliin,
punaisen langan syyn seurauksiin, ihmettelen,
kelaan nää menneet vuodet pois.
Taas valvon aamuun yön finaaliin,
näin laulan sulle mun laulumiin,
niin kuin se olis tarkoitus ihmiselämään.
Vuodet karkaa niitä laulaessa,
sitä luulee kaikkee rakkaudessa,
löytää hetkeks palun taivaaseen.
Sitten silmät aukeaa,
siitä asti ja vielä,
laulun kaidalla tiellä.
Siinä kullien
etsin vaan,
enkä
luovuta koskaan.
Taas valvon aamuun yön finaaliin,
auringon nousuun tai sateisiin,
viimeistelen viimeisen laulun,
laulan sen.