Ne omituiset unet,
joita kauan sitten näin ne on taas.
Väälää,
kaikki pysyvät poissa kun me maattiin vierekkäin.
Ne on taas väälää.
Hei yö,
suojaa sun pelot,
pestä lasta näihin valeisiin varjoihin.
Nukuttaa tummasta aivojelmistä,
lopettaa kuin kuolle satasta ja ne on taas väälää.
Kun herän yöhön kauhuista ahtaa se,
mä tiedän,
olen ollut tässä ennenkin.
Miettimässä mitä itselläni ikinä teen
ja miksi taas kerran liikaa rakastin.
Mä en jaksa enää mua väsyttää.
En tahdo enää kertää tähtäimpyyree.
Ja silti jos saisin mitä haluisin,
taikuisin sut takaisin.
Katto,
lampu sammui kun mä kohdalla tehdin,
musta tuntuu,
et ne on väälää.
Maa nauraa mulla pitkässäisen lehdin,
musta tuntuu,
et ne on väälää.
Ei saa liian nähdä mut kun väsyttää.
Kuu ei näy mut kuuleen se räkättää.
Mä en tähden lentoja ikinä nää ja ne on taas väälää.
Kun herän yöhön kauhuista ahtaa se,
mä tiedän,
olen ollut tässä ennenkin.
Miettimässä mitä itselläni ikinä teen
ja miksi taas kerran liikaa rakastin.
Mä en
jaksa enää mua väsyttää.
En tahdo enää kertää tähtäimpyyree.
Ja silti jos saisin mitä haluisin,
taikuisin sut takaisin.