Kohta kesä ohi on, ilta taivas pian pimenee.
Mutta rantakaislikon kiltomaanot hyvin valaisee.
Me uidaan käsi kädessä,
koska venessä ei mitään näe.
Minnän alla suudellaan,
maailmassa muuta ei olekaan.
Ja syksy vie pois sen kaiken liian nopeaan.
Se tulee sorpiin,
viluisin ja kylsin länsä rapimaan pintaan.
Mä joskus rantaan yksin kävelen,
mutta sillä paleltaan.
Päivät muita katselen,
susta en oo kuullut sanataan.
Mut kesä kannattaa odottaa,
kyllä vuodenajat vaihtuu.
Mut kesä kannattaa odottaa,
me mennään illalla taksimaan.
Ja yöllä uimaan,
ensin lumi tipahtaa,
ennemmin kuin arvaa odottaa.
Taivas vedon rauttaa,
viikko kaudet antaa puolta.
Jos rannan yli löytäis enkeli,
se katsois maataan valkeaa.
Ja lumi vaipaa helmaa,
hipoen se linnelisi järventaa.
Mut kesä kannattaa odottaa,
kyllä vuodenajat vaihtuu.
Mut kesä kannattaa odottaa,
me mennään illalla taksimaan.
Ja yöllä uimaan,
kohta kesä meillä on, ilta taivas pian pimeenee.
Silloin rantakaislikon kiltomarot hyvin valaisee.
Me uidaan käsi kädessä,
koska vedessä ei mitään näe.
Ja pinnan alla suurella maailmassa muuta ei olekaan.
Pinnan alla suurella maailmassa muuta ei olekaan.