Syyskuu tuli salaan,
se ryömi aidan alta ja tappoi yössä Martan ryytimaan.
Pimeää taas vahdin, ei se tunnu painavalta,
lauluja vain ajaa laatimaan.
Heti sateen jälkeen vaahtera on kaunein,
se tanssii ja se riisuu pukuaan.
Jää kaapin nopeen,
pienen kirjeen tein,
lapset saavat jäädä nukkumaan.
Ennen uutta yötä,
yli päivän tasaajan,
sieluani salakuljetan.
Ennen uutta yötä,
yli päivän tasaajan,
vain yhden miehen maailman pelastan,
ei sen enempää.
Selaan aamun lehden,
se on kuin maanantai,
eksyneitä selityksineen.
Unelma on poissa,
ne hengiltä sen sai,
se kuivui kuten ruusu pakkaseen.
Menin rikki kauan sitten,
enkä tiedä paremmin,
kuljen koko ajan kauas,
että kotiin.
Ennen uutta yötä,
yli päivän tasaajan,
sieluani salakuljetan.
Ennen uutta yötä,
yli päivän tasaajan,
vain yhden miehen maailman pelastan,
ei sen enempää.
Ei sen enempää.