On keskellä meren selkää, luoto armoilla aallokon.Sinne lintukin pesiä pelkää, tyrsky lyö yli kallion.Miten sattuikaan sinne juurtumaan, yksinäinen saarnipuu.Paikkaan sellaiseen, johon kyennyt ei elollinen mikään.Vaan jostakin tuuli tuonut, saarnen siemenen sinne on.Miksi luontolie oikkunsa luonut, päälle laakean kallion.Se on kasvumaa, johon istuttaa ihminen ei mitään vois.Kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään.Mennä sieltä mitään pois.Kun siemenen tuuli kantoi, otti pienen mut vahvimman.Kasvupaikan tuon karuimman antoi, koska puun uskoi juurtuvan.Luojan tehtävää täyttää tärkeimpää, yksinäinen saarnipuu.Ota hetkeä, jolloin rantalehdot kuolemasta havahtuu.Kunhan luodon luo, tuulitiedon tuo.Täyttymystä tapahtuu.Silloin matkaan sen antaa siemenen tuo, yksinäinen saarnipuu.Silloin matkaan sen antaa siemenen tuo, yksinäinen saarnipuu.Silloin matkaan sen antaa siemenen tuo, yksinäinen saarnipuu.Kiitos.