Kun aamu saapuessaan, yö poisti irkasti maan.Niin ei tiennyt kumpikaan, että eroon ilta näin vie.Vaan ilta laskiessaan, taas peitti varjoihin maan.Niin kuin päivän mukanaan, sinut pois peittiin.Ei, ei en tiennyt.Mä kuljen taas, vain yksinäisyys seuraa näin.Ja varjot seuraa, kun tuoin, sorontoin ja auttaa voin.Sä vain.Kun aamu auringon tuo, niin ehkä saavut luo.Kai sen luo ja mulle suo, tahdon mitään muuta en.Mä kuljen taas.Yksinäisyys seuraa näin, ja varjot seuraa, kun tuoin, sorontoin ja auttaa voin.Sä vain.Kun aamu auringon tuo, niin ehkä saavut luo.Kai sen luo ja mulle suo, tahdon mitään muuta en.Ystävyys